Venäläisten paluu

Venäläisten paluulle olympialaisiin ei ole estettä. 

Tähän tulokseen päätyi Kansainvälinen olympiakomitea päättäessään seuraavien talviolympialaisten asioista. Lopullisesti asia on lajiliittojen käsissä. 

Olympiakomitean yleiskokous kirjasi, että urheilun on oltava poliittisesti neutraalia aina ja kaikkialla. Tämä olisi toki sinällään mukava kirjaus, jos se olisi realismia. Todellisuus on kuitenkin hyvin erilainen. Alla pari esimerkkiä: 

Berliini 1936: Natsi-Saksa ja Adolf Hitler käyttivät kisoja häpeilemättä propagandavälineenä arjalaisen rodun ylivertaisuuden osoittamiseksi. Poliittisen symboliikan mursi kuitenkin yhdysvaltalainen yleisurheilija Jesse Owens, joka voitti neljä kultamitalia.

Kylmän sodan olympialaisten boikotit 1976-1984. 

Olympiavoittajien juhliminen kansansankareina, ja erityisesti nationalistisena kiihkona, esimerkiksi NL:ssa ja nyky-Venäjällä. Myöskin 2014 talviolympialaiset ja 2018 jalkapallon MM-kisoja käytettiin Venäjällä häikäilemättömästi politiikan välineenä.

Sportwashing-ilmiö on tapa puhdistaa valtioiden mainetta ihmisoikeuksia polkevasta diktatuurista toisenlaiseen mielikuvaan. Tätä ovat aktiivisesti tehneet erityisesti arabimaat, kuten Qatar (jalkapallon ja yleisurheilun MM) ja Saudi-Arabia (esim. F1).

Onkin siis valitettavaa, että Kansainvälisen olympiakomitean yleiskokouksen enemmistö ei tunne edes omaa historiaansa tai realismia kansainvälisessä urheilussa.