Millaiseen maailmanjärjestykseen sitoudumme?

Kanadan pääministeri Mark Carney totesi tammikuussa, että emme enää elä samassa maailmanjärjestyksessä. Suuret mahtivaltiot voivat mielivaltaisesti toimia maailmanjärjestyksen sääntöjen ulkopuolella. Nykypäivän esimerkkien valossa tämä ei liene monelle yllätys. Yhdysvaltain sodat, kauppasodat ja uhkailut Trumpin johdolla, Putinin Venäjän sotarikokset ja Kiinan mielivaltainen kauppamanipulaatio ovat esimerkkejä siitä, miten suurvallat toimivat sääntöjen ulkopuolella. Valtioiden välinen yhteistyö ei perustu yhteisiin sääntöihin, vaan siihen, kenellä on eniten valtaa.

Meillä ei ole mahdollisuutta nojata vanhaan ja tuttuun maailmanjärjestykseen. Pienemmät valtiot, kuten Suomi, eivät selviä tekemällä ulkopolitiikkaa yksin suurvaltojen kanssa. Suomen on tehtävä yhteistyötä sääntöihin nojaavien pienten ja keskisuurten kumppaneiden – esimerkiksi Pohjoismaiden ja Kanadan – kanssa, jotta meillä olisi aitoa valtaa vaikuttaa ulkopolitiikassamme. Vaikka on hienoa nähdä presidentti Stubb samassa pöydässä Euroopan johtajien ja Trumpin kanssa, emme tule hyötymään näistä kohtaamisista, jos emme tee tiivistä yhteistyötä muiden Euroopan maiden ja Kanadan kanssa vastavoimana Trumpin itsevaltaiselle ulkopolitiikalle. Arvot eivät ole vielä täysin menettäneet paikkaansa ulkopolitiikassa.

Kysymys kuuluu; millaisia arvoja haluamme tuoda ulkopolitiikkaamme? Kahdenvälisissä neuvotteluissa suurvaltojen kanssa emme voi toimia yksin, sillä siinä asetelmassa arvot jäävät helposti sivuun. Yhdistämällä eurooppalaisia voimia voimme asemoitua siten, että demokratia, ihmisoikeudet ja työntekijöiden oikeudet nousevat keskeiseksi osaksi kansainvälisiä suhteita. Maailma, jossa sodat myllertävät, suurvallat taistelevat hegemoniasta ja maailmantalous on epävakaalla pohjalla, ei anna syytä jättää arvoja toissijaisiksi ulkopolitiikassa. Tämä koskee myös puolustuspolitiikkaa, jossa Suomella on tärkeä asema esimerkiksi Natossa ja Halukkaiden koalitiossa. Puolustuspolitiikalla voimme osoittaa, miten vahva maanpuolustus ja aktiivinen diplomatia kulkevat käsi kädessä. Nato-kumppanimme ottavat tästä mielellään esimerkkiä.

Realismia ei kuitenkaan voida täysin unohtaa. Presidentti Stubbin johdolla Suomi on asemoitunut poikkeuksellisen hyvään asemaan. Myös EU- ja Nato-jäsenyys ovat vahvistaneet asemaamme. Arvoilla on oltava paikkansa niissä pöydissä, joihin realismi on meidät ohjannut. Pelkkään reaalipolitiikkaan kyynistyminen ei voi olla Suomen ulkopoliittinen linja. Suomi on perinteisesti ajanut rauhaa, diplomatiaa ja ihmisoikeuksia. Tiedämme suurvaltojen toiminnasta paremmin kuin moni muu maa kiitos maantieteellisen asemamme. Ymmärrämme, ettei Venäjän neuvotteluhalukkuus ole niin vahvaa kuin Trump ehkä haluaisi uskoa. JEF-kokouksessa todettiin, että Ukrainan rauhanprosessi on käytännössä pysähtynyt.

Siksi meillä on syy olla mukana näissä suurissa pöydissä. Maailmanpolitiikka ei koskaan pysähdy, ja siksi siihen on vastattava kaikin voimin arvoihin perustuvalla reaalipolitiikalla. Kriisien määrä ei todennäköisesti tule vähenemään tulevaisuudessa, vaan päinvastoin: ne todennäköisesti yleistyvät entisestään.

Janne Tikkanen, Lounais-Suomen Sosialidemokraattisten Nuorten hallituksen jäsen ja kansainvälisen nuorten kaupunkiliiton YouthHansan talouskomissaari

Eino Koskinen, Lounais-Suomen Sosialidemokraattisten Nuorten puheenjohtaja