7 ja puolen tunnin kokous

Sivistyslautakunnan syyskuun kokouksessa keskiviikkona käsittelimme suurimman osan ajasta ensi vuoden talousarviota sekä kävimme keskustelua, mitä viranhaltijoiden valmistelemia säästötoimenpiteitä esitetään käyttöönotettavaksi. Sivistyspalveluihin menee kaupungin budjetista eniten rahaa, reilu 90 miljoonaa ensi vuonna.

Tästä pääset julkiseen esityslistaan, josta näkee meille esitellyn esityksen. Pöytäkirja tulee ensi viikolla julkisesti nähtäville.

Uusia ja taloudellisesti merkittäviä lisäinvestointeja emme päättäneet talousarvioesityksessä tehdä, sillä kaupunginhallituksen asettama tavoite budjetin tasapainottamisesta ja kaupungin yleinen taloustilanne eivät antaneet sellaisille realistisia mahdollisuuksia. Tämä valitettavasti tarkoittaa myös sitä, ettemme toistaiseksi esittäneet lisäresursseja esimerkiksi oppimisen tuen uudistuksen parempaan toteuttamiseen. Kuitenkin vasta kaikkien lautakuntien ja palvelualueiden tehtyä omat esityksensä kaupunginhallitukselle nähdään talousarvion kokonaistilanne.

Vielä ei siis voida sanoa varmaa kielteistä kantaa asiasta. Eikä ainakaan minulle ole jäänyt kuvaa, että yleisesti kiistettäisiin tarvetta lisäkäsille. Uskon, että asiaan palataan vielä syksyn aikana.

Sen sijaan lautakunnassa onnistuimme karsimaan pois tiettyjä epäilemättä vahingollisia säästötoimia.

Keskeisimpänä päätimme olla esittämättä opetusryhmien yhdistämistä eli koon kasvattamista. Tämä on myös osa SDP:n vaalilupausta niin Kaarinassa kuin valtakunnallisestikin.

Lisäksi teimme erinäisiä muutoksia pohjaesitykseen poliittisten neuvotteluiden ja lautakunnassa käytyjen keskusteluiden pohjalta:

• Iltapäivätoiminnan maksuja korotetaan 20 sijasta vain 10 eurolla. Korotus on kohtuullinen verrattuna maksujen nykyiseen tasoon eikä ole lain antamissa ylärajoissa, korotus tuo myös tarpeellisia tuottoja palvelualueelle. Esitimme, että korotus astuu voimaan vuodenvaihteessa.
• Peruskoulun oppilassijoittelussa sain kunnian tehdä muutosesityksen, että edelleen kuullaan huoltajien toiveita asiassa. On selvää, ettei kaikkia toiveita pystytä toteuttamaan, kuten ei ole aikaisempinakaan vuosina. Toive antaa kuitenkin mahdollisuuden pyrkiä helpottamaan arkea esimerkiksi vanhempien työmatkojen, lasten harrastus- ja muiden menojen näkökulmasta.
• Lisäksi poistimme esityksestä toistaiseksi Kuusiston varhaiskasvatusverkon tarkastelun, joka tulee myöhemmin syksyllä lautakuntaan päätettäväksi.
• Lisäksi edellytimme varhaiskasvatuksen sijaisten koordinointia tehtäväksi kustannusneutraalisti.

Näitä asioita pidetään silmällä seuraavat viikot ja tarkastellaan tilannetta, kun muutkin lautakunnat ovat omat esityksensä tehneet. Neuvotteluiden ja keskustelujen jälkeen teimme talousarvioesityksemme yksimielisinä ilman äänestyksiä.

Lautakunnan kokouksessa hyväksyimme myös varhaiskasvatuksen, peruskoulujen sekä lukion vuosisuunnitelmat lukuvuodelle 2025-26. Muissa asioissa kävimme keskustelua lautakunnan osallistumisesta säästötalkoisiin.

Paljon puhetta aiheutti kuitenkin kännyköiden käytön rajoittamiseen liittyvä koulujen järjestyssääntöjen päivittäminen. Pohjaesityksenä ja myöhemmin myös päätökseksi tulleessa ehdotuksessa linjaus oli, että alakoulussa puhelimet ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä koko koulupäivän ajan – yläkoulussa taasen välituntisin ulkona saisi käyttää. Asiaan tehtiin tiukempi muutosesitys, jota vastaan enemmistö äänesti. Puhelimen käyttö, etenkin yläkouluikäisellä, voi olla useissa eri tilanteissa perusteltua.

Puhelimella oppilas voi

• sopia vanhempien, koulukavereiden tai muiden kavereiden kanssa loppupäivän menoista, kuljetuksista tai muista muutoksista. Oppilas voi kysyä myös esimerkiksi lupaa mennä kaverille koulun jälkeen.
• tarkistaa opettajien lähettämiä viestejä ja muita oleellisia asioita koulupäivän osalta, esimerkiksi Wilma-järjestelmästä.
• viettää hetken mieluisaa aikaa esimerkiksi tilanteessa, jossa oppilaalla ei ole kavereita tai mahdollisuutta päästä mukaan kaveriporukoihin esimerkiksi kiusaamisen takia. Puhelimen käyttö tässä tilanteessa ei toki itse ongelmaa ratkaise, mutta käytön kieltäminen pahentaa entisestään sosiaalista leimaa oppilaan kohdalla. Tutkimusten ja myöskin oman kokemukseni mukaan yksin puhelimella olo on hyväksytympää kuin yksin seinään nojailu ilman tekemistä.

Lisäksi täyskiellosta syntyy ongelmia esimerkiksi yhdenvertaisten sanktioiden puolesta eikä tuskin kukaan toivo, että opettajien pitäisi olla joka puolella valvomassa näkyykö jossain puhelin. Vähälle huomiolle jäänyt näkökulma puhelinkiellossa on myös yksityisyyden suoja, sillä puhelinta saa edelleen ja kuuluukin saada käyttää tarvittavan hoitovälineenä (esim. diabetes-pumppu). Ongelma tilanteessa tulee silloin, jos vain ja ainoastaan hoitovälineenä saa käyttää puhelinta eli siis, jos käytät puhelinta, on sinulla jokin sairaus.

Tästä mahdollisesti aiheutuvia negatiivisiä ilmiöitä ei tarvinne luetella, toisaalta vaikka eläisimme ideaalissa koulumaailmassa (=ei kiusaamista, syrjintää jne) niin oppilaalla on edelleen oikeus pitää omat terveystietonsa itsellään.