Bensapopulismin sijaan kaivataan aitoa keskustelua suomalaisten ostovoimasta

Perussuomalaisten Sini Laine ilmaisi (Aamuset 29.9.) huolensa polttoaineen hinnoista ja esitti ratkaisuksi veronalennuksia, jotka hänen itsensäkin mukaan heikentäisivät valtiontaloutta.

Polttoaineen hintojen nousun on autoileva kansalainen viime aikoina tuntenut nahoissaan, ja erityisen haasteen monille luovat alati kasvavat työmatkakulut. Tähän tarpeeseen SDP on esittänyt ratkaisun, jota oikeistohallitus ei ole päättänyt hyödyntää. Olemme ehdottaneet työmatkavähennyksen korottamista ensi vuodelle. Valtiontalouteen ehdotuksellamme olisi 50–70 miljoonan euron negatiivinen vaikutus, mutta työmatkustamisen kuluja saataisiin laskettua. Tämä olisi hyvin kohdennettu kädenojennus juuri arjen perustarpeista autoileville.

Pureudutaan kuitenkin Laineen esittämään "bensaveron alennukseen", sillä vaalipuheet veronalennuksista ovat perussuomalaisilta yhtä yllättäviä kuin maanantaita seuraava tiistai. Ennen viime vaaleja puolue lupasi äänestäjilleen poistavansa polttoaineen verot, ja haukkui selitykset maailmanmarkkinahinnasta lukuisten edustajien suulla. Huvitusta herättää kuitenkin se, että nykyisin valtiovarainministerinä toimiva Riikka Purra (ps.) puhuu maailmanmarkkinahinnasta itse.

Syytä on kiinnittää huomiota myös siihen, ettei perussuomalaisten veronalennuksia ole hallitusvastuussa riittänyt juuri muille kuin suurituloisille kuluttajien ahdingosta huolimatta. Suomalaisten ostovoima on kyllä yleisesti noussut hallituskauden aikana, kiitos ammattiliittojen neuvottelemien palkankorotusten, mutta tuoreiden tutkimusten perusteella on syytä todeta elintasoerojen isossa kuvassa kasvaneen. Alimman tulodesiilin ostovoima on näet itse asiassa heikentynyt ylimpiä tuloluokkia suosivan politiikan seurauksena.

Kotitalouksien ostovoimassa on kyse monista muistakin asioista kuin polttoaineen hinnasta. Siksi jakeluvelvoitteen höllentämispopulismin ja tyhjien puheiden sijaan SDP on esittänyt matkakulujen lisäksi muitakin täsmätoimia kohdennetusti juuri tavallisten suomalaisten ostovoimaan. Onhan asiaa tarkasteltava ennen kaikkea kokonaisuutena.

Toisin kuin hallitus, SDP olisi kohdentanut veronalennukset ennen kaikkea pieni- ja keskituloisille suomalaisille, yli 90 000 euroa vuodessa tienaavien sijaan. Olisimme myös valmiita palauttamaan suojaosat sosiaaliturvaan, alentamaan varhaiskasvatusmaksuja sekä parantamaan kotitalousvähennystä. Emme myöskään hyväksy hallituksen tekemiä sotepalveluiden asiakasmaksujen korotuksia tai uusia asiakasmaksuja. Paikallisesti olemmekin onnistuneet nämä jo estämään Varhassa.

Edellä mainitut toimet voitaisiin rahoittaa vaikkapa taloustieteilijöidenkin parjaaman tehottoman yhteisöveroalen perumisella. Perussuomalaisten tulostaulu on sen sijaan karmea: massatyöttömyys, ennätyksellinen valtionvelka ja jatkuva tavallisilta suomalaisilta leikkaaminen.

Polttoaineen verotuksen alennus ei ole kuitenkaan kovin yksinkertaista. Eräs vaihtoehto olisi alentaa arvonlisäveroa, josta syntyisi äärimmäisen suuri lovi valtiontalouteen. Toinen keino olisi laskea valmisteveroa (bensiinissä 70,18 snt/litra, dieselissä 53,30 snt/litra). Valmisteverohan koostuu kolmen veron muodostamasta kokonaisuudesta eli suurusjärjestyksessään energiasisältöverosta, hiilidioksidiverosta sekä huoltovarmuusmaksusta.

Huoltovarmuudesta tuskin ollaan valmiita tinkimään, mutta jos tätä verotusta alennettaisiin esimerkiksi vuoden ajaksi 10 sentillä, laskisivat valtion verotulot noin 400 miljoonalla eurolla. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että esimerkiksi rajavartiolaitoksen menot ensi vuonna ovat reilut 350 miljoonaa.

Kolmas perussuomalaisten vakiokeino tuntuu olevan jakeluvelvoitteen keventäminen. Kevennys nostaisi päästöjä ja heikentäisi huoltovarmuutta. Tämäkään toimi ei kuitenkaan kohdentuisi oikeudenmukaisesti suhteessa arjen kustannuksiin verrattuna esimerkiksi työmatkavähennykseen.

Lisäksi on hyvä huomioida, että perussuomalaisten esittämien muutosten vaikutukset voisivat kaikesta huolimatta jäädä pieniksi ja lyhytaikaisiksi. Veronalennukset eivät myöskään siirtyisi täysimääräisesti kuluttajahintoihin, vaan osa päätyisi väistämättä jakelijoiden katteisiin. Eikä varsinkaan tässä julkisen talouden tilassa yksikään vastuullinen puolue voi esittää polttoaineen verotuksesta luopumista kokonaan.

Varma vaalikevään lähestymisen merkki on bensapopulismin alku. Siksi onkin syytä kysyä, keneltä perussuomalaiset tällä kertaa leikkaisivat polttoaineen veronalennuksiin kohdistettavat sadat miljoonat? Toinen hyvä kysymys on, ovatko perussuomalaiset valmiita sitomaan EU:n yhä uudelleen itänaapurin fossiiliseen energiaan, jolla rahoitamme Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Aleksi Suro

Varsinais-Suomen SDP:n puheenjohtaja, Raision kaupunginvaltuutettu, eduskuntavaaliehdokas

Eino Koskinen

Lounais-Suomen Demarinuorten puheenjohtaja, Kaarinan kaupunginvaltuutettu